Perhetilanteiden huomioiminen työelämässä on kahden kauppa

Perhetilanteiden huomioiminen työelämässä, samoin kuin töiden huomioiminen perhe-elämässä, on kahden kauppa

Olin aina ajatellut, että olin jo työelämän joustavimmassa työpaikassa. Olihan meillä aamu- ja iltapäiväliukumat ainakin noin teoreettisesti ja autohallissa autopaikka, joka mahdollisti näkövammaisen poikani kouluun viennin työmatkalla ja siitä sujuvasti edelleen töihin kulkemisen. Koulu oli osaltaan järjestänyt aikataulut siten, että meidän vanhempien työssäkäynti olisi mahdollisimman helppoa ilman myöhäisiä aamuja ja hankalasti sovitettavia taksirumbia. Olinkin sekä tyrmistynyt että pahoillani kuullessani työpaikkani muuttavan toisiin tiloihin, jossa autopaikkaa ei enää luvattu. ”Ei me täällä voida kenenkään henkilökohtaisia asioita huomioida” totesi johtava viranhaltija.

”Kuulin, että käyt töissä autolla ja sinulla on siihen hyvä syy. Meillä on kellarissa muutama autopaikka ja tässä sinulle avain” lausui johtoportaaseen kuuluva henkilö jo ensimmäisellä viikolla aloitettuani uudessa työssäni rakennuttamisen projektijohtajana Saraco D&M Oy:ssa muutamaa kuukautta myöhemmin. Olin ollut henkisesti jo varautunut erilaisiin hankaliin väliaikaisratkaisuihin tai pojan aamuhoidon järjestämiseen, joten tämä tarjous veti itseni jotakuinkin sanattomaksi. Miten paljon tämä käänne arkeamme helpottikaan. Epäilen edelleenkin, ettei avainta ojentanut henkilö voinut ymmärtää kuinka isosta asiasta tuolloin puhuttiin. Siinä missä ihan tavallisessakin lapsiperheessä perheen ja työn yhteensovittamisessa on haasteensa niin erityislapsiperheessä liikkuvia osia on vielä enemmän. Lapsen näkövamma tuo mukanaan osapuolia ja kupletin juonenkäänteitä niin monia, että jokainen arkea sujuvoittava asia on kullan arvoinen. Yksityinen raudanluja rakennuttamisen konsulttitoimisto osoitti heti työsuhteen alussa itselleni käytännössä sen, mitä työntekijöistä välittäminen parhaimmillaan tarkoittaa.

Rakentamisessa puhutaan myötävaikutusvelvollisuudesta. Se tarkoittaa lyhyesti ilmaistuna sitä, että sopimuksen molemmat osapuolet tukevat toimillaan toisiaan, jotta urakkasuoritteena oleva kohde etenisi mahdollisimman jouhevasti eteenpäin kohti haluttua lopputulosta. Tätä ajatusta voisi soveltaa myös työelämässä, kun mietitään työn ja perheen yhteensovittamista. Siinä missä työntekijän tehtävä on tukea työnantajaansa saavuttamaan parempaa tulosta voi myös työnantaja miettiä keinoja helpottaakseen työntekijän arkea. Suurimmalla osalla työntekijöistä on kuitenkin se perhe. Perhe voi olla mitä moninaisin ja tilanteet kotona hyvinkin erilaisia. Jollakin lapsi syntyy ja toisella on raskas vaihe iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Perhetilanteiden huomioiminen työelämässä samoin kuin töiden huomioiminen perhe-elämässä on ”kahden kauppa” ja se myötävaikuttaminen näkyy luonnollisesti monella tapaa ja voi joskus tuntua hankalalta tai jopa turhauttavalta. Uskallan väittää, että etenkin noususuhdanteessa alalla, jossa osaajat liikkuvat joskus hyvinkin vikkelästi, on hyvät perheen ja työelämän yhteensovittamisen käytännöt yksi vahvimmista tavoista sitoa asiantuntijat omaan yritykseen ja myös houkutella uusia tekijöitä omaan leiriin.

Merja Rukko

Kirjoittaja on Leijonaemot ry:n puheenjohtaja,
arkkitehti, DI ja projektijohtaja Saraco D&M Oy:ssa.

Yritys on liittynyt Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaan syksyllä 2018