FAQ / Usein kysyttyjä kysymyksiä

Kun työntekijät voivat hyvin, voi yrityskin paremmin.

Kysymys:
Kun puhutaan perheystävällisestä työpaikasta, miten perhe määritellään? Ketkä kuuluvat perheeseen tai keitä siihen ei kuulu?

Vastaus:
Jokainen voi periaatteessa määrittää itse, ketkä kuuluvat hänen perheeseensä. Laajasti ajatellen perheenjäsenikseen voi joku laskea eri taloudessa asuvat vanhempansa tai puolisonsa vanhemmat. Toisinaan perhe määrittyy hyvinkin suppeasti saman talouden piiriin kuuluviksi yhden tai kahden vanhemman perheiksi, jossa on aikuisia lapsineen.

Olennaista perheen määrittelyssä työelämän eri tilanteissa on, että perhesyihin suhtaudutaan asiallisesti ja rakentavasti. Kun työntekijä puhuu työn ja perheen yhteensovittamisen haasteista, hänen on pystyttävä kommunikoimaan oma tilanteensa ja tarpeensa esimiehelleen.

Monissa lainkohdissa ei suoraan oteta kantaa siihen, ketkä katsotaan kuuluvaksi perheeseen työelämän tilanteissa: Esimerkiksi työsopimuslain 4 luvun 7a§:ssä mainittu ”Poissaolo perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi” pitää lähtökohtaisesti sisällään henkilöt, jotka vapaata pyytävä ihminen itse määrittelee kuuluviksi perheeseensä ja/tai lähipiiriinsä. Toisaalta taas erilaisten perhe-etuuksien kohdalla määrittely voi olla hyvinkin tarkkaa.

Kun luomme työelämään perheystävällistä työkulttuuria, on tärkeää kannustaa avoimuuteen ja neuvottelevaan asenteeseen työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksissä. Tämä ei tarkoita sitä, että perheiden asioita käsiteltäisiin julkisesti ja yhteisesti kokouksissa, vaan että jokaisella työntekijällä tai esimiehellä on lupa olla isä, äiti tai muu lähiomainen myös työssä. Vanhemmuuden ja perheenjäsenyyden olemassa oloa ei voi kokonaan sivuuttaa tai unohtaa työpäivän ajaksi.

Kysymys:
Paljonko perheystävällisyys maksaa työnantajalle? Tarkoittaako se uusia etuisuuksia tai enemmän palkallisia lomia?

Vastaus:
Perheystävällisyys ei lähtökohtaisesti tarkoita uusien etuuksien tai palkallisten lomien lisäämistä. Perheystävällisyys työpaikoilla toteutuu ennen kaikkea hyvien käytäntöjen soveltamisena olemassa olevien työehtosopimusten (TES) ja lakien osalta, tai näitä sopimuksia parempia tai toimivampia käytäntöjä, jotka on sovittu työyhteisössä. Tärkeää on sovituista ohjeistuksista tiedottaminen avoimesti ja niiden kehittäminen ja päivittäminen. Perheystävällisten toimintatapojen ei välttämättä tarvitse maksaa työnantajalle mitään, mutta niihin voi työnantaja myös halutessaan panostaa.

Kaikilla työpaikoilla voidaan tehdä jotakin perheystävällisyyden edistämiseksi. Yllättävän pienetkin asiat voivat vaikuttaa siihen, että työntekijät kokevat työpaikkansa perheystävälliseksi. Toisaalta työnantaja voi hyötyä pienistä perheystävällisistä teoista varsin paljon, esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentymisenä tai työtehon paranemisena.

Perheystävällisyyteen kannustamisessa ei voida suoraan ottaa kantaa siihen, mitkä käytännöt muuttavat yksittäistä työpaikkaa perheystävälliseen suuntaan, vaikka toki eri alojen työpaikoista ja eri työtehtävistä on olemassa tietoa perheystävällisyyden hyvästä toteutumisesta. Myöskään erityisten sovittujen joustojen tai poissaolojen palkallisuuteen vs. palkattomuuteen ei ole yksiselitteistä ohjeistusta, vaan ne määritellään TES:ien ja lakien tasolla tai työpaikan omissa ohjeistuksissa. Perheystävällisyys on sitä, että työnantaja ymmärtää joustojen tai poissaolojen välttämättömyyden tietyissä tilanteissa, jotta henkilön työkyky säilyy mahdollisimman hyvänä ja arki on tasapainoista.

”Koska meillä kaikilla on perhe”
Perheystävällinen työpaikka -ohjelma ei rajoitu vain lapsiperheisiin, vaan ulottuu elämänkaaren kaikkiin vaiheisiin.